Keiteleen Vuonamon kylässä sijaitsevan Aholan talomuseon historiaan liittyy monenlaisia vaiheita. Alkuperäisellä paikallaan sijaitsevassa talossa kävijän on mahdollista tutustua 1800-1900 –lukujen vaihteen talonpoikaiseen elinympäristöön.
Aholan
tila syntyi vuonna 1830, kun Utriala -niminen tila jaettiin kahteen osaan. Talon
vanhin osa on isona tupana tunnettu huone, jonka kohdalla oli alun perin
savutupa. Talon osti vuonna 1850 taitavana puuseppänä tunnetuksi tullut Ananias
Huttunen, ja hänen aikanaan taloon rakennettiin sen muut huoneet: pienempi
vieraita varten tarkoitettu tupa, vieraskamari, isännän kamari sekä keittiö.
Huttusen sukua asui talossa lopulta aina 1970-suvulle asti. Museokäyttöön talo
siirtyi vuonna 1977 Keiteleen kunnan ostettua rakennuksen.

Ison
tuvan seinähirret ovat peräisin vanhasta savutuvasta. Huttusten muuttaessa
taloon vanha tupa purettiin ja sen hirsistä valettiin irti lika ja noki.
Samoista hirsistä koottiin sitten nykyinen tupa, joka on hieman vanha savutupaa
pienempi kooltaan. Tupaan rakennettiin uloslämpiävä uuni vuonna 1921. Tuvassa
on nähtävillä perinteinen savolaisista tuvista tuttu tilajako: uunin puoli on
varattu naisille ja lapsille, ja vastakkainen puoli taas miesten töille. Tuvan
eräänlaisena erikoisuutena on suurikokoinen puurunkoinen sorvi. Useat tuvassa
esillä olevista tarve-esineitä ovat Ananias Huttusen tekemiä. Naisten puolelta
löytyy mm. kangaspuut ja useita langan kehräämiseen ja vyyhteämiseen liittyviä
työkaluja. Tilalla kasvatettiin itse pellavaa, ja pidettiin lampaita. Aholan
talo oli lisäksi kuuluisa hevosistaan, joita löytyy edelleen talon
pihapiiristä.

Pienemmästä
tuvasta löytyy hieman uudempaa esineistöä: Tuvassa on mm. lankapuhelin ja
radio, jotka olivat vielä viisikymmentä vuotta sitten suhteellisen harvinaisia.
Nurkassa oleva harmoni muistuttaa yhdestä taloon keskeisesti liittyvästä
vaiheesta: Aholassa toimi koulu Vuonamon kylän lapsille vuosina 1928-36. Koulun
yhteydessä talon keittiöön valmistui vuonna 1928 laajennus: huoneeseen tehtiin
tilaa ruokapöydälle, ja lisäksi samassa yhteydessä rakennettiin peräkamari.
Voita valmistettiin tässä talossa nimenomaisesti keittiössä.
Tupien
ja keittiön lisäksi talossa on vielä kaksi kamaria. Nurkkakamari oli
tarkoitettu vieraille, ja siellä nukkuivat lisäksi myös perheen tyttäret.
Isännän ja emännän makuuhuone kulkee nimellä isännän kamari. Tässä huoneessa on
näytillä mm. Keiteleen kunnan keskeisen vaikuttajan ”Riskaa-Heikin” eli Heikki Jauhiaisen
vanha kirjoituskone.
Aholan
talomuseossa autenttisella ympäristöllä on tärkeä rooli. Talo sijaitsee
alkuperäisellä vanhalla sijaintipaikallaan, ja lisäksi myös museon esineistöstä
suurin osa on talon omaa.
Kesäterveisin,
Museonhoitaja Emmi Kotilehto