Paikallismuseot ennen ja nyt

Paikallismuseoita alettiin perustaa Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Museoiden perustamiseen vaikutti yleistynyt kotiseutututkimus, jota toteuttivat niin kotiseutuyhdistykset, kansanopistot kuin sivistys- ja nuorisoseurat. Ajatus museoiden perustamisesta alkoi levitä, ja paikallismuseoita syntyi kolmessa eri vaiheessa: ensimmäinen vaihe ajoittui 1900-luvun alusta itsenäisyyteen, toinen vaihe maailmansotien väliseen aikaan ja kolmas vaihe 1940 - 1960 -luvuille. Paikallismuseoiden vilkkain perustamiskausi oli 1950-luvulla, jolloin museoita perustettiin ympäri Suomea.    

Suomi on muuttunut museoiden perustamisajoista valtavasti. Kaupungistumisen ja globaalisaation myötä Suomi on hiljalleen muuttunut agraarista yhteinäiskulttuuria edustavasta yhteiskunnasta moniarvoiseksi tietoyhteiskunnaksi. Voidaankin miettiä, mitä annettavaa paikallismuseoilla on nykypäivänä? Vai onko kenties paikallismuseoiden aika mennyt jo ohi?

Näinhän ei toki ole. Paikallismuseoilla on edelleen tärkeä rooli kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Suomen perustuslain mukaan kulttuuriperinnön tulee olla kaikkien saatavilla. Museoilla on vastuu kerätyistä kokoelmista ja rakennuksista, mitä ei voida huolettomasti sivuuttaa. Paikallismuseoiden toiminnan päivittäminen tähän päivään ei kuitenkaan olisi pahitteeksi. Paikallismuseoiden pitäisi entistä vahvemmin etsiä paikkaansa nyky-yhteiskunnassa, mitä onkin jo tehty eri hankkeiden avulla.

Paikallismuseoilla voi olla paljonkin annettavaa nykypäivänä. Informaatiota ja ärsykkeitä tulvivassa maailmassamme vierailu levollisessa kotiseutumuseossa voi olla voimaannuttava kokemus. Entisajan elämän tarkastelu voi avata uusia näkökulmia omaan elämään. Esimerkiksi tavaroiden vähäisyys voi antaa virikkeitä oman kulutuskäyttäytymisen kriittisen tarkasteluun. Museo voi myös antaa mahdollisuuden eri aistien käyttöön; vanhojen rakennusten tuoksu ja lautalattian natina voi tarjota kokonaisvaltaisen elämyksen museokävijälle. Museot voisivat tarjota vielä rohkeammin mahdollisuuksia kosketusaistin käyttöön käyttökokoelmiensa kautta.

Paikallismuseoilla on myös tärkeä rooli kulttuuriperintökasvatuksessa. Museon kautta lapset saavat kosketuksen isovanhempiensa aikaiseen elämään. Museot tukevat myös paikallisidentiteetin ja omien juurien vahvistamista, mikä lisää merkityksellisyyden kokemista ja henkistä hyvinvointia.

Museotoiminnan keskiössä ovat kokoelmat. Paikallismuseoissa kokoelmien koko, sisältö, kunto ja hoito vaihtelevat laajasti. Tietojen puuttuminen ja säilytystilojen rajallisuus tuovat haasteita kokoelmanhoitoon. Ylä-Savon paikallismuseoissa kokoelmanhallintaa pidetään tärkeänä, ja yhä useampi museo on siirtänyt luettelointiedot sähköiseen järjestelmään.  Ensisijaisen tärkeää onkin saada olemassa olevien kokoelmien hoito haltuun. Katse on kuitenkin siirrettävä myös tulevaisuuteen, eikä nykyajan dokumentointia tulisi unohtaa. Kulttuuriperinnön säilyttämisessä tulee huomioida myös tulevat sukupolvet.

Miten sinun mielestäsi paikallismuseot saataisiin entistä vahvemmin tähän päivään?

Lähteet: 

Korhonen, Teppo (1989). Museoitu Suomi. Teoksessa Kansa kuvastimessa. Etnisyys ja identiteetti. (toim. Teppo Korhonen & Matti Räsänen

Heinonen, Jouko (2010). Kotiseutumuseoiden ja muiden paikallismuseoiden synty. Teoksessa Suomen museohistoria (toim. Susanna Petterson & Pauliina Kinanen)