Paikallismuseoita alettiin perustaa Suomessa 1800-luvun
lopulta alkaen. Museoiden perustamiseen vaikutti yleistynyt kotiseutututkimus,
jota toteuttivat niin kotiseutuyhdistykset, kansanopistot kuin sivistys- ja nuorisoseurat.
Ajatus museoiden perustamisesta alkoi levitä, ja paikallismuseoita syntyi
kolmessa eri vaiheessa: ensimmäinen vaihe ajoittui 1900-luvun alusta
itsenäisyyteen, toinen vaihe maailmansotien väliseen aikaan ja kolmas vaihe
1940 - 1960 -luvuille. Paikallismuseoiden vilkkain perustamiskausi oli
1950-luvulla, jolloin museoita perustettiin ympäri Suomea.
Suomi on muuttunut museoiden perustamisajoista valtavasti. Kaupungistumisen ja globaalisaation myötä Suomi on hiljalleen muuttunut agraarista yhteinäiskulttuuria edustavasta yhteiskunnasta moniarvoiseksi tietoyhteiskunnaksi. Voidaankin miettiä, mitä annettavaa paikallismuseoilla on nykypäivänä? Vai onko kenties paikallismuseoiden aika mennyt jo ohi?
Näinhän ei toki ole. Paikallismuseoilla on edelleen tärkeä
rooli kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Suomen perustuslain mukaan
kulttuuriperinnön tulee olla kaikkien saatavilla. Museoilla on vastuu
kerätyistä kokoelmista ja rakennuksista, mitä ei voida huolettomasti sivuuttaa.
Paikallismuseoiden toiminnan päivittäminen tähän päivään ei kuitenkaan olisi
pahitteeksi. Paikallismuseoiden pitäisi entistä vahvemmin etsiä paikkaansa
nyky-yhteiskunnassa, mitä onkin jo tehty eri hankkeiden avulla.
Paikallismuseoilla voi olla paljonkin annettavaa nykypäivänä. Informaatiota ja ärsykkeitä tulvivassa maailmassamme vierailu levollisessa kotiseutumuseossa voi olla voimaannuttava kokemus. Entisajan elämän tarkastelu voi avata uusia näkökulmia omaan elämään. Esimerkiksi tavaroiden vähäisyys voi antaa virikkeitä oman kulutuskäyttäytymisen kriittisen tarkasteluun. Museo voi myös antaa mahdollisuuden eri aistien käyttöön; vanhojen rakennusten tuoksu ja lautalattian natina voi tarjota kokonaisvaltaisen elämyksen museokävijälle. Museot voisivat tarjota vielä rohkeammin mahdollisuuksia kosketusaistin käyttöön käyttökokoelmiensa kautta.
Paikallismuseoilla voi olla paljonkin annettavaa nykypäivänä. Informaatiota ja ärsykkeitä tulvivassa maailmassamme vierailu levollisessa kotiseutumuseossa voi olla voimaannuttava kokemus. Entisajan elämän tarkastelu voi avata uusia näkökulmia omaan elämään. Esimerkiksi tavaroiden vähäisyys voi antaa virikkeitä oman kulutuskäyttäytymisen kriittisen tarkasteluun. Museo voi myös antaa mahdollisuuden eri aistien käyttöön; vanhojen rakennusten tuoksu ja lautalattian natina voi tarjota kokonaisvaltaisen elämyksen museokävijälle. Museot voisivat tarjota vielä rohkeammin mahdollisuuksia kosketusaistin käyttöön käyttökokoelmiensa kautta.
Paikallismuseoilla on myös tärkeä rooli
kulttuuriperintökasvatuksessa. Museon kautta lapset saavat kosketuksen
isovanhempiensa aikaiseen elämään. Museot tukevat myös paikallisidentiteetin ja
omien juurien vahvistamista, mikä lisää merkityksellisyyden kokemista ja henkistä
hyvinvointia.
Museotoiminnan keskiössä ovat kokoelmat. Paikallismuseoissa kokoelmien koko, sisältö, kunto ja hoito vaihtelevat laajasti. Tietojen puuttuminen ja säilytystilojen rajallisuus tuovat haasteita kokoelmanhoitoon. Ylä-Savon paikallismuseoissa kokoelmanhallintaa pidetään tärkeänä, ja yhä useampi museo on siirtänyt luettelointiedot sähköiseen järjestelmään. Ensisijaisen tärkeää onkin saada olemassa olevien kokoelmien hoito haltuun. Katse on kuitenkin siirrettävä myös tulevaisuuteen, eikä nykyajan dokumentointia tulisi unohtaa. Kulttuuriperinnön säilyttämisessä tulee huomioida myös tulevat sukupolvet.