Osallistavassa museossa tapahtuu

Olen monesti miettinyt miten saisi estettyä museoesineiden peittymisen pölyyn ja tomuun. Pölyttynyt kokoelma sinänsä kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä esineitä on stereotyppinen kuva museosta liian monen suomalaisen mielessä. Valitettavasti stereotypioilla on monesti syynsä syntyä. En ole varmasti ollut ajatusteni kanssa yksin. Osallistuva ja osallistava kulttuuriperinnön vaalija on ajatuksissa ja visioissa monella. Museokokoelmien syntyhistoria ja kehittyminen oli aikanaan osallistavaa ja oivaltavaa museotyötä. Suomeen syntyi ainutlaatuisen laaja ja laadukas muistikokoelma entisaikojen esineistä ja siitä me 2000-luvulla saamme olla iloisia, ylpeitä ja kiitollisia edeltäjillemme. Mutta entä sitten? Milloin museo on valmis? Mitä teemme komealla kokoelmallamme, kansallisomaisuudellamme?

Meillä Juhani Ahon museolla kävi menneellä viikolla kymmenhenkinen joukko erittäin reippaita kaupungin yläkouluikäisiä kesätyöläisiä. Työpäivän päätteeksi opetin heille heinän seipäälle nostoa. Joukosta vain yksi oli tehnyt heinäseipäitä aiemmin. Päivän päättyessä klo 14 nuoret eivät olisi malttaneet millään lopettaa. Toki jos heinäseipäitä olisi tekemällä tehty parikin viikkoa, olisi ääni kellossa voinut olla toinen. Mutta nyt, heinäkuisena iltapäivänä, vieläpä museossa, oli tapahtunut oppimiskokemus, -innostus ja -tapahtuma vailla vertaa. Iisalmesta löytyy nyt monta nuorta enemmän, jotka tietävät miten mummoloiden pihoilla olevat, nykyisin yleensä koristesyistä pystytetyt seipäät ovat syntyneet ja minkä takia niitä alun perin on tehty. Tällaisten hetkien soisi toistuvan museoympäristöissä useammankin. Nykyihminen on tottunut osallistumaan, tekemään ja vaikuttamaan. Viimeistään sosiaalinen media on hänet siihen opettanut. Museot eivät voi, eivätkä uskoakseni jääkään muinaismuistoiksi yhteiskunnan laajempien kehitysvirtojen keskelle. Koskien kuohuissa jököttävän kiven sijaan niiden tehtävä muutoksen virrassa on toimia juurina, kasvualustoina ihmisille. Museokävijän pitäisi tulla passiivisesta objektista, valistuksen kohteesta, aktiiviseksi osallistujaksi, subjektiksi, tekijäksi, mikäli tässä halutaan onnistua. Tämä vaatii heinäseipäidenteon kaltaista, joskus ovelaakin museopedagogista ajattelua museoiden kehittäjiltä. Meillä on apunamme erittäin laajat kokoelmat, paljon tietoa, viisaita ihmisiä ja yhä enenevissä määrin myös teknologiaa, joka auttaa meitä tässä työssämme. Teknologiahuumassa täytyy kuitenkin muistaa pitää ihminen, museokävijä keskiössä ja ymmärtää hänen tarpeensa kehittyä ja saada museokäynnistä elämyksiä, ajatuksia, viihdykettä ja oivalluksia elämäänsä. Keinot tähän pääsemiseen ovat monimuotoiset, mutta aktiivisuudella ja osallistavuudella on niissä oma, ohittaman osansa. Osallistumista voi olla itse tekeminen tai vaikka mahdollisuus päästä jakamaan tietonsa ja taitonsa muille, esimerkiksi asiansa osaavalle museo-oppaalle. Miltä muuten pop-up-museotapahtuma ravintolapäivän henkeen kuulostaisi?

Juhani Ahon museolla järjestettiin kesäkuun lopulla Lasten museoilta. Oli enemmän kuin palkitsevaa nähdä äitejä ja isiä, mummoja ja pappoja arvuuttelemassa esinevisamme äärellä lasten kanssa mitä milläkin karstalla tai tuohivirsulla on tehty. Ehkä juttu jatkui kotimatkalla ja perheen ja suvun muistot ja perinteet siirtyivät taas eteenpäin. Museoiden lapsi- ja nuorisokävijät ovatkin suurin haasteemme, mutta myös mahdollisuutemme. Miten saamme tulevaisuuden toivot innostumaan ja tuntemaan menneisyyttään? Vanhat keinot eivät välttämättä toimi, jokainen sukupolvi ja aikakausi rakentaa omat tapansa toimia. Toivottavasti museo on osa myös uuden sukupolven elämää. Toivoa tähän on. Kotitalousinnostus, ”Marttailu”, on 2010-lukua. Etenkin nuoret ovat nyt löytäneet käsillä kotona tekemisen riemun, joka taisi hypätä muutaman vuosikerran yli. Martat menivät nettiin, kouluihin, nuorten lukemien lehtien sivuille. Ensin vitsikkään ironisena, sitten värikkäänä vaihtoehtona ja uutuutena, kohta jo odotettuna vieraana ja lopulta vakavasti otettavana elämäntapana. En näe miksei sama temppu voisi onnistua meiltä museoiltakin.

Heinäkuun lopussa museollamme järjestetään jokakesäiset perinnepäivät. Olemme etsineet mukaan tapahtumaamme perinteen osaajia, esiintyjiä ja käsityöläisiä laajalti Ylä-Savosta. Kesälomakausi on toki rokottanut ymmärrettävästi kumppaneiden määrää, mutta silti ilahduttavan moni pääsee mukaankin. Yleisön nähtävillä on valmiita tuotteita, tuotantotapoja, työnäytöksiä, jopa sitä osallistavaa itsetekemistäkin. Perinteet elävät vielä, toivottavasti siirtyvät eteenkin päin. Ainoa tapa jälkimmäisen virkkeen toteuttamiseen on osallistuminen ja osallistaminen. Ehkä jonain päivänä museot järjestävät kursseja villalangan teosta. Minä tiedän teoriassa miten villasta tehdään perinteisin menetelmin lankaa. Käsi pystyyn ne jotka osaavat tehdä sen käytännössä. Perinnepäivässämme ei muuten ole vielä kehrääjää, joten tervetuloa esittelemään mahtavaa taitoasi! Tapahtumat museoissa ovat yksi keino tuoda museota ja menneisyyden muistoja ihmisten arkeen. Niitä kannattaa järjestää ja niiden järjestämiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Moni paikkakuntalainen on käynyt joskus kotikuntansa museossa kerran, pari kertaa ja motivaatiota tulla vierailemaan siellä uudelleen pitää hakea esimerkiksi mielenkiintoisista tapahtumista. Tapahtumat ovat osa museon palveluvalikoimaa, markkinointia ja korvaamaton mahdollisuus opin antamiseen, yhteen museon perustehtävistä. Oppi vaatii mennäkseen kalloon innostusta ja innostus voi syntyä montaa kautta, mutta tekeminen ja osallistuminen toistunevat niissä useimmiten yksinä keskeisimmistä osatekijöistä.

Niin, kuten varmaan tänne asti luettuasi huomasit, ei päätäni ole vaivannut niinkään museokokoelmien tekninen pölyttyminen ja sen estäminen. Toisaalta museo ei ole mitään ilman kokoelmiaan ja näistä kokoelmista huolehtiminen on elinehto museoiden työlle ja säilymiselle, joten myös pölyhuiskaa on välillä syytä näyttää hämähäkinseiteille.

Museomme perinnepäivää vietetään 27.7.2014 klo 12-18 monenlaisen ohjelman, nähtävän ja tehtävän merkeissä

Kesähelleterveisin Juhani Ahon museosta

Tapani Lintula, FM, museoamanuenssi