Mikä ihmeen
Asutusmuseo? Ja vielä Suomen? Kesällä 2000 Lapinlahden Alapitkällä avattiin
Mureen sisarusten asutustilalla siirtoväen ja rintamamiesten muistoa
kunnioittava erikoismuseo, Asutusmuseo. Koska kyseinen erikoismuseo oli
ensimmäinen ja ainoa laatuaan Suomessa, sai Asutusmuseo etumääreen Suomen –
Suomen Asutusmuseo.
Nimensä mukaisesti Suomen Asutusmuseo kertoo siirtoväen ja
rintamamiesten elämästä asutustiloilla, jotka perustettiin vuoden 1945
maanhankintalain nojalla. Noita tiloja ja tontteja perustettiin yli 100 000 eri
puolille Suomea. Museona toimii Salmista kotoisin olleen Mureen perheen
asuntoviljelystila, ja museorakennuksissa esillä olevat esineet ovat tilan
alkuperäisiä, Mureille kuuluneita. Niinpä voidaan ajatella, että Asutusmuseo
ilmentää suurta historiallista prosessia, asutustoimintaa ja jälleenrakennusta,
yhden tapausesimerkin avulla.
Asutusmuseon lähtökohtana onkin ollut tarina. Tarina ja
kertomukset ovat ensisijaisia, mutta ne saadaan havainnolliseksi ja
ymmärrettäviksi materiaalisessa ympäristössä, siis aidolla asutustilalla
aitoine esineineen. Kuluneet Yrjö Mureen saappaat tai Annin parsimat sukat
kertovat koskettavastikin siitä valtavasta työstä, jota asutustiloilla ja
maaseudulla tehtiin sotienjälkeisessä Suomessa. Tuo elämänmuoto katosi
1970-luvun kuluessa. Siihen kuului omavaraistila, joka tuotti leivän pöytään.
Neljä lehmää riitti toimeentuloksi ja hevonen vetojuhdaksi.
Usein museoiden perustamisen lähtökohtana on ollut esinekokoelma. Tämä ei päde Asutusmuseoon, koska tärkein tavoite museon perustamisessa oli sotienjälkeisten tapahtumien ja ihmiskohtaloiden muistaminen. Haluttiin perustaa muistelun paikka. Museoajatusta ajoivat aktiivisimmin karjalaiset, jotka olivat itsekin tulleet kesällä 1944 evakkoina uusille asuinsijoille. Siten museo esittelisi heidän menneisyyttään. Tarvittiin vain innokkaita ihmisiä ja sopiva kiinteistö museotarkoitukseen.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen alkoi uusi kiinnostus
karjalaisia juuria kohtaan. Karjalan liiton pitäjätoimikunnassa havahduttiin
ajatukseen asutusmuseosta. Idean toi Lapinlahdelle paikallisen karjalaseuran
aktiivi Rauha Kaipiainen, ja loppu onkin historiaa. Kaipiaisen ja muiden
aktiivisten ihmisten ansiosta perustettiin Asutusmuseotyöryhmä, joka alkoi ajaa
Asutusmuseon perustamista autiolle Mureen asuntoviljelystilalle. Tila oli
siirtynyt Metsähallituksen alaisuuteen, ja Lapinlahden kunta osti tilan museokäyttöön.
Uutta museota varten perustettiin Asutusmuseosäätiö, joka osti tilan kunnalta
ja ylläpitää museota.
Suomen Asutusmuseon perustaminen edustaa paitsi
sotienjälkeisen ajan arvostuksen kohoamista myös kiinnostusta erikoismuseoita
kohtaan. 1990-luvulla perustettiin useita erikoismuseoita, jotka keskittyvät
esittelemään vain tiettyä ulottuvuutta menneisyydestä. Asutusmuseon
perustamishistoria liittyy myös yleisempään tapaan, jolla paikallismuseoita on
perustettu: tarvittiin yksityishenkilöitä, jotka uskoivat asiaansa ja tekivät
henkilökohtaisia panostuksia uuden museon hyväksi. Nykyään Suomen Asutusmuseo
on paikallisesti toimiva ja aiheeltaan valtakunnallinen erikoismuseo.
Terveisin Suomen Asutusmuseolta,
Hannu Heikkilä
Museonhoitaja
Kirjoitus perustuu allekirjoittaneen Jyväskylän yliopiston
museologian aineopintojen seminaarityöhön ”Ettei heidän muistonsa haalistuisi”.
Suomen Asutusmuseon perustaminen.
