”Täälläkö sinä sitten vain istut ja odotat asiakkaita?” 

Vai saako paikallismuseossa muutakin työkokemusta?

Asiakkaan näkökulmasta paikallismuseo voi näyttäytyä seesteisenä paikkana jossa ei työtahtikaan huimaa – eiväthän paikallaan lepäävät rakennukset ja esineet mitään työtä vaadi! Otsikon sitaateissa oleva kysymys esitettiin minulle vakavalla naamalla viime toukokuussa, jolloin olin juuri aloittanut työssäni Ylä-Savon Kotiseutumuseon kesäamanuenssina. Silloin en vielä osannut tarkasti luetella tulevia töitäni, mutta aikaisemman museokokemuksen perusteella olin varma, että kiirettä piisaisi. Näin kesän kääntyessä kohti loppua voin jo kertoa että monta muuta asiaa tuli tehtyä, mutta pelkkää odottelua en ainakaan itse ehtinyt kokemaan.

Kahvitaukonäkymiä savutuvan rappusilta. Kaunis ympäristö on museotyön etuja.

Pienet paikallismuseot ovat kokemukseni mukaan hyvinkin erilaisia työpaikkoja, mutta yhteistä niillä on se, että ne usein tarjoavat kesäksi työtä nuorille, alan opiskelijoille ja vastavalmistuneille. Oiva paikka siis kartuttaa osaamistaan ja hankkia arvokasta työkokemusta! Työpaikan pienuudesta ja ammatillisen henkilökunnan vähyydestä johtuen paikallismuseoissa onkin mahdollisuus kehittää osaamistaan hyvin erilaisissa tehtävissä. Kaupan päälle tulee usein myös kaunis ja inspiroiva työympäristö.

Jo museonäyttelyihin tutustuminen vie työntekijän monenlaisten teemojen ja näkökulmien äärelle: asiakkaiden kanssa pohditaan usein yhteiskunnallisia ja sosiaalisia kysymyksiä, maataloutta, kotitaloutta, tekniikkaa, sotia, maailmankuvan muutosta ja ties mitä. Yhtä ja samaakin museonäyttelyä voi katsoa monista eri näkökulmista käsin. Jo tähän valmistautuminen on loputon työ, sillä mitä enemmän oppaalla on valmiutta keskusteluun, sitä enemmän asiakkaat usein myös kysyvät. Ei varmasti ole helppo paikka juuri peruskoulusta päässeelle oppaalle alkaa esittelemään museota asiakkaille, joilla on itseen verrattuna moninkertainen elämänkokemus. Tähän on silti paikallaan myös rohkaisun sana: lähes aina museon asiakkaat ovat kuitenkin hyväntuulisia ja armeliaita nuorta opasta kohtaan. Antoisat keskustelut ja mukavat kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat usein museokesän mukavinta antia!

Museossa opastaminen kartuttaa myös esiintymiskokemusta ja kielitaitoa. Samalla pienen paikallismuseon työntekijät käsittelevät kassaa, tekevät pihatöitä, siivoavat, ovat mukana tapahtumapäivien järjestelyissä ja huolehtivat museoesineistä. Toisinaan pelkästään oppaan työ on myös tylsää odottelua jos asiakkaita ei ole ja esimies on uppoutunut omiin askareisiinsa. 

Omatoimisuus kuitenkin palkitaan: siivoamista ja lukemista löytyy lähes aina!

Oppaat siivouspuuhissa.

Itse sain tänä kesänä ensikosketuksen esimiestyöhön. Sain perehdyttää paikallisia nuoria museotyön käytäntöihin, näyttelyiden teemoihin ja työelämään ylipäänsäkin. Paljon oppimista oli myös itselläni: Millaista ohjeistusta nuori työntekijä tarvitsee? Kuinka rohkaisen erilaisia persoonia näyttämään parastaan? Mitä töitä nuorilla saa teettää? Voinko luottaa alaikäisen omaan arvioon työkyvystään? Nuorten kanssa työskennellessä pohtimista riittää varmasti aina.

Tilaa on myös kesäoppaan oma-aloitteisuudelle: tässä yhdistyvät työ ja harrastus!

Tämänkesäinen työpaikkani on ollut antoisa myös siksi, että tänne on vakiintunut useiden yhdistysten kesätapahtumia. Luonnollisesti amanuenssin työnkuvaan kuuluvat myös tiedottajan ja yhteyshenkilön työt, joten paikallinen media ja järjestötoimijat tulivat tutuiksi. Työnantajani antoi myös suhteellisen vapaat kädet museotoiminnan kehittämiseen. Syntyi siis ajatus muistojenkeruuprojektista pienimuotoisen näyttelyn kera. Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Arkistotyöskentely ja porakoneen käyttö ovat molemmat tulleet jo näissä hommissa tutuiksi.

Museon arjessa tuli kesän mittaan eteen myös odottamattomia pulmia: Kuka lopettaa kituvan eläimen museon pihassa? Kuinka toimitaan jos kassa ei täsmää? Mitä tehdä, kun ovella onkin vastassa sodanaikainen, räjähtämätön pommi?

Perinteentutkijasta tiedottajaksi ja graafiseksi suunnittelijaksi. Työ tekijäänsä neuvoo.

Oma lukunsa ovat olleet myös työhön kuuluneet koulutukset ja muut lähialueen hankkeet. Olen kesän aikana saanut opiskella ensiapua, tapahtumaturvallisuutta, rahoituskuvioita, ja paikallismuseoiden kehittämishankkeen kautta päässyt mukaan myös hankkeen museotoimijoiden verkostoon. Tässä vaiheessa tietenkin harmittaa se, että mielenkiintoinen työ jää talven ajaksi tauolle. Joka tapauksessa kesän jäljiltä voimme – varmasti yksi jos toinenkin kesätyöläinen – tarttua seuraaviin haasteisiin taas monta kokemusta rikkaampina.

Ylä-Savon Kotiseutumuseo

Henna Rissanen, amanuenssi