Pieniä museovieraita, suuria kokemuksia

Lapset ovat mielenkiintoinen, ehkä myös kaikista haastavin kävijäryhmä museollamme. Heidän onnistunut käyntinsä on kuitenkin parasta mitä tässä työssä saa kokea. Museon kannalta kasvavan kansalaisen kasvatukseen ja nuoren elämän kokemuksiin osallistuminen on parasta tulevaisuustyötä paitsi museolle itselleen, myös koko ihmiskunnallamme. Menneisyyden tuntemuksen pohjalle on hyvä rakentaa myös nykyisyys, ehkä se tulevakin.

Museossa lapsi väsyy nopeasti vain katseluun ja kuunteluun. Halu oppia ja kiinnostus eivät silloinkaan ole kadonneet, mutta käytetyiltä metodeilta, välineiltä odotetaan erilaisia asioita kuin aikuisilla. Lapsi tarvitsee enemmän vaihtelua ja kokemalla oppimista, kuvia ja mielikuvitusta kiehtovia tarinoita. Toisaalta, eipä tuo lista taida lopulta poiketa suuresti aikuisenkaan oppimistarpeista, oppimistilanteen aikajänne ja keskittymiskyky vaan ovat aikuisilla yleensä pidempiä. Lapsiasiakkaiden kanssa tarvitaan pelisilmää, ajattelua jolla päästäisiin kiinni lapsen näkökulmaan ja samalla lapsiasiakkaiden huomioimista asiakkaana siinä missä aikuisasiakkaankin.

Lapsen ajattelua on helpointa auttaa ja ruokkia museolla löytämällä jotain tuttua omasta elämästä mitä verrata sitten museossa näkemäänsä. Parhaita museossa näkemiäni ahaa-elämyksiä ovat olleet päiväkotilaisten ilmeet kun he museon keittiössä hoksaavat miten keittiö eroaa heidän omasta kodistaan. Meille aikuisillekin tekisi välillä hyvää hoksata että keittiö ilman sähköjä ei olekaan itsestäänselvyys, sellainen oli enemmän sääntö kuin poikkeus vielä varsin vähän aikaa sitten. Toinen hyvä apuväline museokäynneillä näyttävät olevan tutut henkilöt ja hahmot joihin historiallisen ympäristön voi liittää. Moni mummo ja pappa tai Koiramäki-kirjan hahmo on saanut kunnian toimia hahmottamista helpottavana siltana nuoren museokävijän ja museoympäristön välillä. Toivottavasti meidän museollamme käynnin jälkeen eräs työhuoneen kaapin päällä kipsivaloksena tarkkaileva kirjailijakin voisi kuulua samaan hahmogalleriaan.

Lasten museokäyntikokeiluja Juhani Ahon museolla

Museollamme on tänä vuonna tehty muutamia kehittämisjuttuja juuri lapsikävijöitä ajatellen. Oppaamme kohtaavat varsinkin kesälomakaudella päivittäin perhe- ja lapsiasiakkaita. Marjo kertoi jo aiemmassa blogitekstissään lapsiasiakkaan kohtaamisesta museon perusopastustyössä. Nuoria asiakkaitamme varten jokaisen oppaamme onkin uhrattava hetki jos toinenkin aikaa etukäteen miettiäkseen opastustaan myös vähän eri näkökulmasta, polven korkeudelta maailmaa tarkastellen. 
Opastustilanteessa eri näkökulmien syvälliselle pohdinnalle ei jää liikoja aikaa kun pitää mennä aiempaa ajatusharjoitustaan soveltaen tilanteiden virran mukana. Kainuun museon johtaja Antti Miettinen sanoi eräässä YLE-Kainuun haastattelussa osuvasti huomioon otettavasta lapsinäkökulmasta: ”Näyttelyssä on useita tasoja. Aivan pieni katsoo vain tuttuja hahmoja, ja vähän isompi katsoo jo mitä niiden hahmojen vieressä on.” Niin lapsiakaan ei ole vain yhtä ikäluokkaa, eri ikäisiä kiinnostavat eri asiat ja myös oppimismetodit muuttuvat iän ja kehityksen mukana.

Museomme jokakesäinen lastentapahtuma kärsi tänä vuonna vähän kelistä, mutta reilut 120 lasta vietti silti mukavan museoillan luonamme. Tapahtuman runko on pysynyt pari vuotta melko vakiona, mutta pientä kehittämistä aina tehdään. Tänä kesänä eräs erityisen onnistunut uuden kokeilu oli vihjeisiin ja kuviin perustunut museosuunnistus, jonka kautta lapset tutustuivat museon eri kolkkiin ja joutuivat vähän miettimään seuraavalle rastille pääsyä varten asioita ja salakavalasti myös oppimaan sitä kautta uutta.

Päiväkoteja ja nuorimpia koululaisryhmiä varten rakensimme tälle vuotta oman vierailukonseptin, joka muodostuu ryhmien vetäjien kanssa tarkemmin sovittavista kolmesta moduulista. Moduuleista ensimmäinen on jokin perinneleikki asiaan kuuluvine alustuksineen, välimoduulin tarkoitus on lähinnä johdattaa ryhmä oppimistilanteen äärelle ja kolmannessa moduulissa opitaan leikin ja pelin kautta jotain ”asiaakin” museosta. Erityisen suosittu ja toiminut leikki kolmannessa moduulissa on ollut Kim-leikki vanhoilla esineillä, jota voin suositella myös muille museoille. Tälle kesää meille ehtii tulla vielä Lastenkulttuurikeskus Lastun ja Iisalmen koulujen kanssa yhdessä seiskaluokkalaisille järjestämämme Aikamatka-koulupäivä, jota paraikaa kuumeisesti järjestelemme.

Tulevaisuutta ja kehittymistäkin on syytä aina välillä pysähtyä miettimään, harva asia kun maailmassa on valmista, ei edes museo. Jos museollamme olisi koskemiseen ja kokeiluun soveltuvaa käyttökokoelmaa, olisi se varmaan etenkin lapsikävijöiden mieleen. Toinen tulevaisuuden kehittymisjuttu museollamme voisi olla esimerkiksi aittarakennuksemme vaihtuvien näyttelyiden tilaan rakennettava lasten näyttelyosasto.

Lapsi kiinnittää huomionsa museossa eri asioihin kuin aikuinen ja hänen näkökulmansa haastaa joka kerta kaavoihin jo kangistumassa olevan museotyöntekijän. Myös palaute lapsen käynnistä on kaikista avoiminta ja rehellisintä. Kesän mukavimpia palautteitamme onkin ollut museonäyttelyssämme olleeseen mustekynän kokeiluvihkoon ilmestynyt viesti lapsen käsialalla: ”Tää on kiva Museo!”

Tapani Lintula, museoamanuenssi, Juhani Ahon museo