Samalla kun syksy sateineen on saapunut, ovat
paikallismuseot sulkeneet ovensa ja päättäneet kesäkautensa. Reippaat
kesätyöntekijät ja ahkerat museonhoitajat ovat päässeet ansaituilleen lomilleen
(tai pikemminkin koulunpenkille ja opintojen pariin). Museot on siivottu
perusteellisesti ja laitettu talviteloille. Herkimmät museoesineet on pakattu
ja siirretty talveksi turvaan. Onpa saatettu museorakennusten nurkkiin laittaa
pari loukkuakin ei-toivottujen kuokkavieraiden varalle.
Museorakennukset
vaipuvat siis hiljalleen talviunille, mutta työ kulissien takana jatkuu. Tämä
saattaakin unohtua matti meikäläisiltä, joka yhdistävät museotoiminnan
näyttelyihin ja avoinna oleviin rakennuksiin. Museotyö on kuitenkin hyvin paljon
muutakin; kokoelmat tarvitsevat hoitoa ja järjestelyä, museotoiminta
suunnittelua, eivätkä uudet näyttelytkään synny itsestään. Museotoiminta on
siis kaiken kaikkiaan suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä.
Syksyn tullen museotädit-ja sedät voivat siis hieman
henkäistä, mutta vain hetkeksi. Katse on suunnattava hyvissä ajoin jo seuraavan
kauteen. Kesän onnistumiset ja epäonnistumiset punnitaan ja mietitään, miten
ensi kesänä toimitaan. Toteutetaanko uusia näyttelyitä, lisätäänkö
tapahtumia, keskitytäänkö kokoelmatyöhön vai kaipaavatko rakennukset
kunnostamista? Iltojen hämärtyessä ja syyssateen ropistessa täytellään myös
mahdollisesti blanketteja ja anotaan avustusta ensi kesän
toimintaa varten.
Myös Ylä-Savon paikallismuseoiden kehittämishanke jatkaa
työtänsä. Kokoelmapoliittista ohjelmaa valmistellaan parhaillaan. Myös
museopedagogiikkaan on tulossa uusia tuulia niin museosalkkujen kuin työpajojen muodossa.
Aikoopa Ylä-Savon museoamanuenssi poistua hetkeksi Savon sydänmailta tuonne isolle kirkolle kuulemaan Museoalan teemapäivien antia. Päivien teemana on ”Museot
ja yhteisöt”, mikä sopii hankkeen sisältöön kuin nenä päähän.
Työntouhu museoiden ja kulttuuriperinnön säilyttämisen parissa siis jatkuu eikä kenenkään tarvitse huolestua, että museot jäisivät syksyn ja talven ajaksi täysin unholaan!
