Meijän museoposti - yhteistyötä yläsavolaisittain

Paikallismuseoiden museonhoitajat ja amanuenssit joutuvat usein työskentelemään yksin ilman kollegojen tukea. Kesällä 2013 Ylä-Savossa perustettiin Tehhään Yhessä -hankkeen toimesta museotyöntekijöille verkkotyöyhteisö, joka sai nimekseen Meijän museoposti. Sähköpostilista toimii vertaistukipaikkana, jossa museotyöntekijät voivat kysyä neuvoa muilta ja saada vinkkejä museoarjen haastaviin tilanteisiin. Listalla myös ideoidaan ja kehitetään alueen museotoimintoja.

Ylä-Savon paikallismuseoiden kehittämishanke jatkaa verkkotyöyhteisön ylläpitämistä ja tarkoituksena on saada siitä vakiintunut toimintamuoto. Museopostilistalaiset myös tapaavat mahdollisuuksien mukaan. Kesällä  2014 tapaaminen järjestettiin Lapinlahdella Väärnin pappilassa.

Kuvassa vas. alk. Kaisa Harju, Anu Alapartanen, Tapani Lintula ja Hannu Heikkilä

.

Kesällä Meijän museopostilistalla ovat olleet mukana viisi alueen museotyöntekijää, Jenna, Emmi, Tapani, Kaisa ja Hannu. Nyt pääsemmekin tutustumaan heihin lähemmin. Hannuun pääset tutustumaan täällä.

Kuka olet ja missä työskentelet?

J: Olen Jenna Ruotsalainen ja työskentelen Kiuruveden Kotiseutumuseolla museonhoitajana.

E: Olen Emmi Kotilehto, Turusta, ja työskentelen kesän Aholan talomuseossa Keiteleellä.

K: Olen Kaisa Harju ja työskentelen amanuenssina Ylä-Savon Kotiseutumuseolla Iisalmessa. Koulutukseltani olen filosofian maisteri pääaineena historia.

T: Tapani Lintula, melko tuore maisterinplanttu ja työskentelen amanuenssina Juhani Ahon museossa Iisalmessa

Mitä työnkuvaasi kuuluu?

J: Työnkuvaani kuuluu muun muassa museon ylläpito, opastus, museon mainonta ja facebook -sivujen päivittäminen, kokoelmien hoito, luettelointi Muskettiin ja tapahtumien järjestäminen.

E: Toimin museonhoitajana eli työnkuvaani kuuluvat kaikki museon ylläpitämiseen liittyvät tehtävät museon avoinna pitämisestä kävijöiden opastamiseen ja kokoelmatyöhön. Tänä kesänä olen jatkanut Aholassa aikaisempina vuosina aloitettua esinekokoelman digitointia, ja suurin osa työajastani onkin mennyt näissä merkeissä.

K: Työnkuvaani kuuluu kokoelmatyö, museon perustoiminnan ja tapahtumien suunnittelu ja järjestäminen, kesätyöntekijöiden esimiestehtävät, tiedotus ja yhteydenpito museon sidosryhmiin sekä museon tulevan toiminnan ja projektien suunnittelu.

T: Hyvin monipuoliseen työnkuvaani kuuluu yksinkertaisesti sanottuna huolehtia siitä, että Juhani Ahon museo toimii. Käytännössä tämä tarkoittaa näyttelyiden ja tapahtumien suunnittelua ja toteutusta, hallintoasioita, esimiestehtäviä, viestintää, välillä ryhmien ja yksittäisten kävijöiden opastamista sekä museoympäristöstä huolehtimista. Joskus pitäisi vielä ehtiä syöttämään tietoja kokoelmastamme museotietokanta Muskettiinkin ja tehdä kehittämistyötä esimerkiksi liittyen opastuksiimme museolla.

  

Mikä on työssäsi parasta?

J: Työssäni parasta on ehdottomasti museovieraat ja opastaminen. Saan kuulla aivan mahtavia tosielämän tarinoita, kun museovieraat kertovat esineiden herättämistä muistoistansa.

E: Työssäni parasta on monipuolisuus ja vaihtelevuus. Päivät eivät koskaan ole samanlaisia, ja tuntuu että uusia asioita oppii päivittäin. Työssä on mukava tasapaino: välillä voi ottaa tutkijamentaliteetin päälle ja uppoutua täysin esineiden maailmaan, ja välillä taas pääsee sosialisoimaan ihmisten kanssa ja jakamaan oppimiaan asioita. Olen huomannut, että opastuksissa tulee usein myös hyviä vuorovaikutustilanteita: siinä missä itse välitän tietoa kävijöille, opin myös vastavuoroisesti heiltä uusia asioita.

K: Nautin eniten kokoelmatyöstä sekä onnistuneiden tapahtumien järjestämisestä mukavien ihmisten kanssa. Myös koululuokkien ja päiväkotiryhmien opastukset museolla ovat antoisia kokemuksia.

H: Parasta on ollut onnistuneiden tapahtumien järjestäminen, etenkin onnistuminen kesäkuussa järjestyn lastentapahtumamme kanssa jaksoi motivoida pitkään.

Mikä on työssäsi haastavinta?

J: Haastavinta tällä hetkellä on työajan jakaminen opastuksen, luetteloinnin ja kokoelmien hoidon välillä. Olen tällä hetkellä yksin töissä, joten tämä aiheuttaa välillä ongelmia ja uusia haasteita.

E: Ajoittaisia haastavia hetkiä työssä on tänä kesänä ollut esinedigitoinnin kanssa. Olen saanut huomata, että perusteellisilla esinetiedoilla on hyvin tärkeä rooli kokoelmanhallinnassa. Välillä olen saanut jäljittää salapoliisin lailla jonkun tietyn esineen sijaintia siksi, että esinekortin tiedot ovat olleet liian niukat tai puutteelliset. Tänä kesänä olen oppinut niin sanotusti käytännössä sen miksi esineiden luettelointi kannattaa tehdä jo alusta alkaen huolellisesti.

K: Kiireen hallinta. Yleensä päällekkäisiä tehtäviä on useita ja aikaa pitäisi löytyä sekä museon kesän pyörittämiseen että kokoelmatyöhön kuuluvaan WebMuskettiprojektiin. Kaiken työn tekeminen kiitettävästi tuntuu siis välillä haastavalta.

T: Ideoiden toteuttaminen käytäntöön pienellä budjetilla.

 Mikä on museosi mielenkiintoisin esine?

J: Mielenkiintoisin esine museossamme sekä henkilökohtainen suosikki on esihistorialliseen kokoelmaamme kuuluva Luelahden ukko. Koko Euroopassa ainoaa laatuaan oleva esihistoriallinen kivi esine, jolla on ihmiskasvot. Museossamme oleva kappale on kuitenkin kopio, sillä alkuperäinen on annettu Museoviraston kokoelmiin Helsinkiin.

E: Omasta mielestäni Aholan kiinnostavin esine on Isossa tuvassa sijaitseva puinen sorvi 1800-1900 –lukujen vaihteesta. Esineessä on suuri puinen pyörä, jota pyöritetään rautaisen kammen avulla. Sorvi on jo itsessään melkoinen käsityön taidonnäyte. Kävijät usein kommentoivatkin etteivät ole ennen nähneet vastaavanlaista esinettä.

K: Tämäpä on vaikea kysymys! On hankala valita yksi mielenkiintoisin esine monien joukosta, varsinkin, kun itse pidän yksittäisiä esineitä mielenkiintoisempina samalta käyttäjältä peräisin olevia esineiden muodostamia kokonaisuuksia.Tällä hetkellä valitisin omasta mielestäni mielenkiintoisimmaksi esineeksi Kirkkovakan. Esine on koristeltu kauniisti maalaamalla ja kirkkovakassa on kieltämättä jotain juhlavaa, onhan siinä säilytetty kirkkoon mentäessä esineitä ,joiden ei haluttu likaantuvan matkalla.

Museon kirkkovakka on peräisin Olvin perustajien, panimomestari William Gideon Åbergin ja hänen vaimonsa Onni Åbergin jäämistöstä, joten sen omistajat ovat olleet merkittävä osa Iisalmen historiaa. Vakka on mielenkiintoinen myös siksi, että sen sisältä löytyi Iisalmella vaikuttaneen opettaja, toimittaja ja kirjailija Santeri Rissasen nimellä varustettu muistikirja. On arvoitus, onko muistikirja saatu aikoinaan vakan mukana vai onko se sijoitettu sinne myöhemmin.

T: Suunnistajana ja karttaihmisenä kokoelmiimme kuuluvaa karttaharvinaisuutta Pohjois-Savosta 1850-luvulta pidän henkilökohtaisesti mielenkiintoisimpana esineenämme. Toki kaikkiin kirjailija Juhani Ahon esineisiin liittyy niin paljon yksityiskohtia ja tarinoita, että kiinnostavia esineitä meiltä löytyy läjäpäin.