Paikallismuseoiden museonhoitajat ja amanuenssit joutuvat usein
työskentelemään yksin ilman kollegojen tukea. Kesällä 2013 Ylä-Savossa
perustettiin Tehhään Yhessä -hankkeen toimesta museotyöntekijöille verkkotyöyhteisö,
joka sai nimekseen Meijän museoposti. Sähköpostilista toimii vertaistukipaikkana,
jossa museotyöntekijät voivat kysyä neuvoa muilta ja saada vinkkejä museoarjen
haastaviin tilanteisiin. Listalla myös ideoidaan ja kehitetään alueen museotoimintoja.
Ylä-Savon paikallismuseoiden kehittämishanke jatkaa
verkkotyöyhteisön ylläpitämistä ja tarkoituksena on saada siitä vakiintunut toimintamuoto. Museopostilistalaiset myös tapaavat mahdollisuuksien mukaan. Kesällä 2014 tapaaminen järjestettiin Lapinlahdella Väärnin pappilassa.
Kuvassa vas. alk. Kaisa Harju, Anu Alapartanen, Tapani Lintula ja Hannu Heikkilä |
.
Kesällä Meijän museopostilistalla ovat olleet mukana viisi alueen museotyöntekijää,
Jenna, Emmi, Tapani, Kaisa ja Hannu. Nyt pääsemmekin tutustumaan heihin lähemmin. Hannuun pääset tutustumaan täällä.
Kuka olet ja missä työskentelet?
J: Olen Jenna Ruotsalainen ja työskentelen Kiuruveden Kotiseutumuseolla museonhoitajana.
E: Olen Emmi Kotilehto,
Turusta, ja työskentelen kesän Aholan talomuseossa Keiteleellä.
K: Olen Kaisa Harju ja työskentelen amanuenssina
Ylä-Savon Kotiseutumuseolla Iisalmessa. Koulutukseltani olen filosofian
maisteri pääaineena historia.
T: Tapani Lintula, melko tuore
maisterinplanttu ja työskentelen amanuenssina Juhani Ahon museossa Iisalmessa
Mitä työnkuvaasi kuuluu?
J: Työnkuvaani kuuluu muun muassa museon ylläpito, opastus, museon mainonta ja facebook -sivujen päivittäminen, kokoelmien hoito, luettelointi Muskettiin ja tapahtumien järjestäminen.
E: Toimin museonhoitajana eli
työnkuvaani kuuluvat kaikki museon ylläpitämiseen liittyvät tehtävät museon
avoinna pitämisestä kävijöiden opastamiseen ja kokoelmatyöhön. Tänä kesänä olen
jatkanut Aholassa aikaisempina vuosina aloitettua esinekokoelman digitointia,
ja suurin osa työajastani onkin mennyt näissä merkeissä.
K: Työnkuvaani kuuluu kokoelmatyö, museon perustoiminnan
ja tapahtumien suunnittelu ja järjestäminen, kesätyöntekijöiden
esimiestehtävät, tiedotus ja yhteydenpito museon sidosryhmiin sekä museon
tulevan toiminnan ja projektien suunnittelu.
T: Hyvin monipuoliseen työnkuvaani kuuluu
yksinkertaisesti sanottuna huolehtia siitä, että Juhani Ahon museo toimii.
Käytännössä tämä tarkoittaa näyttelyiden ja tapahtumien suunnittelua ja
toteutusta, hallintoasioita, esimiestehtäviä, viestintää, välillä ryhmien ja
yksittäisten kävijöiden opastamista sekä museoympäristöstä huolehtimista.
Joskus pitäisi vielä ehtiä syöttämään tietoja kokoelmastamme museotietokanta
Muskettiinkin ja tehdä kehittämistyötä esimerkiksi liittyen opastuksiimme
museolla.
Mikä on työssäsi parasta?
J: Työssäni parasta on ehdottomasti museovieraat ja opastaminen. Saan kuulla aivan mahtavia tosielämän tarinoita, kun museovieraat kertovat esineiden herättämistä muistoistansa.
E: Työssäni parasta on
monipuolisuus ja vaihtelevuus. Päivät eivät koskaan ole samanlaisia, ja tuntuu
että uusia asioita oppii päivittäin. Työssä on mukava tasapaino: välillä voi
ottaa tutkijamentaliteetin päälle ja uppoutua täysin esineiden maailmaan, ja
välillä taas pääsee sosialisoimaan ihmisten kanssa ja jakamaan oppimiaan
asioita. Olen huomannut, että opastuksissa tulee usein myös hyviä
vuorovaikutustilanteita: siinä missä itse välitän tietoa kävijöille, opin myös
vastavuoroisesti heiltä uusia asioita.
K: Nautin eniten kokoelmatyöstä sekä onnistuneiden
tapahtumien järjestämisestä mukavien ihmisten kanssa. Myös koululuokkien ja
päiväkotiryhmien opastukset museolla ovat antoisia kokemuksia.
H: Parasta on ollut onnistuneiden tapahtumien
järjestäminen, etenkin onnistuminen kesäkuussa järjestyn lastentapahtumamme
kanssa jaksoi motivoida pitkään.
Mikä on työssäsi haastavinta?
J: Haastavinta tällä hetkellä on työajan jakaminen opastuksen, luetteloinnin ja kokoelmien hoidon välillä. Olen tällä hetkellä yksin töissä, joten tämä aiheuttaa välillä ongelmia ja uusia haasteita.
E: Ajoittaisia haastavia hetkiä
työssä on tänä kesänä ollut esinedigitoinnin kanssa. Olen saanut huomata, että
perusteellisilla esinetiedoilla on hyvin tärkeä rooli kokoelmanhallinnassa.
Välillä olen saanut jäljittää salapoliisin lailla jonkun tietyn esineen
sijaintia siksi, että esinekortin tiedot ovat olleet liian niukat tai puutteelliset.
Tänä kesänä olen oppinut niin sanotusti käytännössä sen miksi esineiden
luettelointi kannattaa tehdä jo alusta alkaen huolellisesti.
K: Kiireen hallinta. Yleensä päällekkäisiä tehtäviä on
useita ja aikaa pitäisi löytyä sekä museon kesän pyörittämiseen että
kokoelmatyöhön kuuluvaan WebMuskettiprojektiin. Kaiken työn tekeminen
kiitettävästi tuntuu siis välillä haastavalta.
T: Ideoiden toteuttaminen käytäntöön pienellä budjetilla.
J: Mielenkiintoisin esine museossamme sekä henkilökohtainen suosikki on esihistorialliseen kokoelmaamme kuuluva Luelahden ukko. Koko Euroopassa ainoaa laatuaan oleva esihistoriallinen kivi esine, jolla on ihmiskasvot. Museossamme oleva kappale on kuitenkin kopio, sillä alkuperäinen on annettu Museoviraston kokoelmiin Helsinkiin.
E: Omasta mielestäni Aholan kiinnostavin esine on Isossa
tuvassa sijaitseva puinen sorvi 1800-1900 –lukujen vaihteesta. Esineessä on
suuri puinen pyörä, jota pyöritetään rautaisen kammen avulla. Sorvi on jo
itsessään melkoinen käsityön taidonnäyte. Kävijät usein kommentoivatkin
etteivät ole ennen nähneet vastaavanlaista esinettä.
K: Tämäpä on vaikea kysymys! On hankala valita yksi
mielenkiintoisin esine monien joukosta, varsinkin, kun itse pidän yksittäisiä
esineitä mielenkiintoisempina samalta käyttäjältä peräisin olevia esineiden
muodostamia kokonaisuuksia.Tällä hetkellä valitisin omasta mielestäni
mielenkiintoisimmaksi esineeksi Kirkkovakan. Esine on koristeltu kauniisti
maalaamalla ja kirkkovakassa on kieltämättä jotain juhlavaa, onhan siinä
säilytetty kirkkoon mentäessä esineitä ,joiden ei haluttu likaantuvan matkalla.
Museon kirkkovakka on peräisin Olvin perustajien,
panimomestari William Gideon Åbergin ja hänen vaimonsa Onni Åbergin
jäämistöstä, joten sen omistajat ovat olleet merkittävä osa Iisalmen historiaa.
Vakka on mielenkiintoinen myös siksi, että sen sisältä löytyi Iisalmella
vaikuttaneen opettaja, toimittaja ja kirjailija Santeri Rissasen nimellä
varustettu muistikirja. On arvoitus, onko muistikirja saatu aikoinaan vakan
mukana vai onko se sijoitettu sinne myöhemmin.
T: Suunnistajana ja karttaihmisenä kokoelmiimme kuuluvaa
karttaharvinaisuutta Pohjois-Savosta 1850-luvulta pidän henkilökohtaisesti
mielenkiintoisimpana esineenämme. Toki kaikkiin kirjailija Juhani Ahon
esineisiin liittyy niin paljon yksityiskohtia ja tarinoita, että kiinnostavia
esineitä meiltä löytyy läjäpäin.