Suomi on paikallismuseoiden luvattu maa. Kotiseutumuseoiden ja muiden
paikallismuseoiden perustamiseen vaikutti 1900-luvun alkupuolella vallinnut demokratiaan
kytkeytynyt ajatus siitä, kuinka jokaisella kunnalla on oikeus perustaa oma
museonsa. Keskusjohtoisuudesta ja byrokratiasta haluttiin eroon ja kansalaisten
uskottiin hyötyvän enemmän pienemmistä, paikallisista museoista.
Miten hyvin ajatus ihmisten oikeudesta paikalliseen
kulttuuriperintöön toimii nykyään? Näkökulma on huomioitu ainakin Euroopan
neuvoston laatimassa puitesopimuksessa kulttuuriperinnön arvosta
yhteiskunnalle, Faron sopimuksessa. Faron sopimuksen perusajatuksena on
kulttuuriperinnön linkittyminen ihmisoikeuksiin ja vapauteen, minkä mukaan siis
kaikilla tulisi olla oikeus kulttuuriperintöön. Sopimukseen sisältyy myös
ajatus siitä, että yksilöillä ja yhteisöllä on vastuunsa kulttuuriperinnön
säilymisessä. Kulttuuriperintö nähdään ennen kaikkea yhteisöjen voimavarana
sekä kestävän taloudellisen kehityksen resurssina. Faron sopimus laadittiin
vuonna 2005 Euroopan ja Suomen on tarkoitus ratifioida se vuonna 2015. Faron
sopimuksen suomennoksen työversiosta voi lukea lisää sopimuksen sisällöistä.
Parhaillaan Suomen kotiseutuliitto ja Museovirasto
koordinoivat Suomen Faron sopimuksen ratifioinnin valmistelua. Koordinointiin
kuuluu muun muassa keskustelutilaisuuksien ja työpajojen järjestäminen
pääteemojen ympärille. Pääteemoiksi on valittu: 1) avoin, reilu ja palveleva
hallinto, 2)kulttuuriperintö yksilöiden ja yhteisöjen arjessa sekä
3)kulttuuriperintö sosiaalisesti ja taloudellisesi kestävän kehityksen
voimavarana. Lisäksi jokainen voi ottaa
osaa keskusteluun ja jakaa näkemyksiään kyselylomakkeen kautta. Kyselylomake on auki 15.8. asti.
Lähteet:
Heinonen, Jouko (2010). Kotiseutumuseoiden ja muiden
paikallismuseoiden synty. Teoksessa Suomen museohistoria, toim. Susanna
Pettersson & Pauliina Kinanen.
