Miltä kulttuuri näyttää vuonna 2050? Entä paikallismuseot?
Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti kaikille avoimen kulttuurin tulevaisuusverstaan syksyllä. Yhteiset Ylä-Savon kulttuurin kehittämishankkeet olivat aktiivisesti työssä mukana:
Leena Mulari aluetaiteilijahankkeesta
Hyvinvointia ja elinvoimaa ikäihmisille - Ylä-Savon Aluetaiteilijahanke
Salla-Mari Koistinen Yhteistyötä teatterista ja Taiteesta tuotteeksi -hankkeista
http://iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kulttuuripalvelut/Kulttuuritoimi/Hankkeet/Yhteistyota-teatterista
http://iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kulttuuripalvelut/Kulttuuritoimi/Hankkeet/Taiteesta-tuotteeksi
Ann-Mari Karvinen Ylä-Savon paikallismuseoiden kehittämishankkeesta
http://ylasavonpaikallismuseot.blogspot.fi/
Tulevaisuusverstas osoittautui tavattoman hedelmälliseksi työtavaksi: toisilleen mahdollisimman vieraat ihmiset istutettiin pöytiin 6-7 henkilön ryhmiksi. Heille annettiin kolmiportainen tehtävä jonka määrittelyssä oli sopivasti raameja ja sopivasti tilaa villimmillekin ideoille. Horisontti asetettiin vuoteen 2050. Työtavan kuvaus ja ideoinnin tulokset löytyvät täältä:
https://drive.google.com/file/d/0B_ntcIAkxOGgRFBFd19MeFRmd0dEdVhmZ1R2YmVoQ3Q3T3pJ/view?usp=sharing
https://drive.google.com/file/d/0B_ntcIAkxOGga2toZ2RqVXFpZEJfVzBrZV9yM1hjamVaVFRr/view?usp=sharing
Paikallismuseot 2020 ja 2050?
Ylä-Savon paikallismuseoiden kehittämishankkeen näkökulmasta voimme miettiä millaisia paikallismuseot ovat 2050? Tuohon pohdintaan voi saada pontta ja notkeutta lukemalla tuon OKM:n tulevaisuusverstaan tuloksia ja soveltamalla tulevaisuusverstas-työtapaa.
Parhaillaan elämme vuoden 2015 viimeisiä viikkoja. Tästä on 35 vuotta aikaa vuoteen 2050. Jos ajattelemme samaa jaksoa taaksepäin, ollaan vuodessa 1980. Muutoksen vauhti yhteiskunnassa on tuona aikana ollut nopea ja suurimmat arjessa näkyvät mullistukset enimmäkseenennalta arvaamattomia. Mikä paikallismuseoissa on muuttunut 35 viime vuoden aikana ja mitä näemme seuraavien 35 vuoden aikana?
Avuksi paikallismuseoiden tulevaisuuden suunnitteluun on alla olevassa linkissä ehdotettu yksinkertaista strategiamallia, jota jokainen museo voi soveltaa omaan käyttöönsä. Aineisto on rakennettu niin, että siinä huomioidaan juuri julkaistu Ylä-Savon yhteinen kulttuuristrategia 2020:
https://drive.google.com/file/d/0B_ntcIAkxOGgblFFanppNTVUdGc/view?usp=sharing
Mietittävää
Museo saatetaan kliseisesti kokea vain menneisyyteen keskittyvänä organisaationa mutta sen kannattaa katsoa myös tulevaisuuteensa. Museo vie tulevaisuudelle tietoa menneisyydestä. Siinä onnistumiseksi museon täytyy ajatella myös sitä, kuinka se rakentaa omaa tulevaisuuttaan, organisaatiotaan, menestyksensä mahdollisuuksia. Kuinka kokoelmat ja niihin liittyvä tieto on tallessa ja saavutettavissa? Kuinka aineistoa tutkitaan? Löytyykö museo verkosta? Onko museolla organisaationa sen tarvitsemia resursseja ja jollei, miten toimitaan niiden saamiseksi? Olisiko yhteistyössä voimaa vai toimiiko museo parhaiten yksin?
Tärkein kysymys voi kuitenkin olla se, kuinka museo osaa olla yhteisölleen merkityksellinen.
Tämä yhteisö käsittää
- sen menneen maailman ihmiset, joiden historiaa museoon on tallennettu
- sen historiallisen hetken, jossa museo juuri nyt toimii ja ne ihmiset ja ilmiöt jotka siihen kosketuksessa elävät
- sen tulevaisuuden ihmiset jotka museon tallentamaa historiaa tutkivat
Joskus museotoimijana onkin hyvä pohtia ja kirjoittaa auki
- keitä ovat olleet nämä ihmiset ja mitä ne ilmiöt, joita museomme on valinnut tallennuksen arvoiseksi menneisyyden eri vaiheissa? (tallennusvastuualue ja kokoelmapolitiikka)
- keitä ovat ne ihmiset jotka museossa toimivat ja jotka museo tavoittaa juuri nyt? (museon henkilöstö- ja yleisöpolitiikka)
- keitä ovat ne ihmiset jotka tarvitsevat museon tallentamaa tietoa tulevaisuudessa? (museon strategia ja siitä johdetut toimintasuunnitelmat)
Ja osaammeko juuri nyt, toimiessamme museoina tällä historian hetkellä, valita ne ilmiöt joita tallennetaan tulevaisuutta varten ja sen tavan toimia jolla tavoitamme oman aikamme ihmiset?
