Museot oppimisen, projektien ja tutkimuksen paikkana

Kouluille ja historian harrastajille

Hankkeessa on parhaillaan meneillään kysely, jossa selvitetään kuinka meidän pitäisi kehittää museoiden oppimis- ja opastuspalveluja eri asiakasryhmille. Kyselyyn voi vastata 30.11. saakka täällä: http://goo.gl/forms/nQJWZIg7BL

Opiskelijoille ja tutkijoille

Ylä-Savon paikallismuseot voivat olla projektien, oppimisen ja tutkimuksen aiheita myös edistyneemmille opiskelijoille ja tutkijoille. Keräsimme kesällä 2013 ja 2015 museoiden työntekijöiltä ehdotuksia tutkimus- ja projektiaiheiksi. Vuonna 2013 kerätyt aiheet löytyvät tältä: https://drive.google.com/file/d/0B_ntcIAkxOGgVWpQQlpUMG95R28/view?usp=sharing

Kesällä 2015 kerättyjä tutkimus- ja projektiaiheita listattuna alla:

IISALMI: JUHANI AHON MUSEO

• Lähimenneisyyden tallentaminen: Juhani Ahon museon kokoelmapolitiikka lähtee kirjailija Juhani Ahon ja 1800-1900-luvun vaihteen maalaispappilaympäristön tallentamisesta. Siihen liittyen kokoelmaa ei enää aktiivisesti kerrytä saati olla tallennettu lähimenneisyyttä. Lähihistorian tallennussuunnitelma muodostetaan, ehdotuksia teemoiksi: Museon aiheet ja teemat mediassa, tutkimuksissa, kirjallisuudessa ja kulttuurissa. Juhani Ahon rooli esimerkiksi kouluissa eri aikoina; opettajien ja oppilaiden haastattelut, Ahon näkyminen koulukirjoissa ja esim. äidinkielen kirjalistoilla. Mansikkaniemeen liittyvät vaiheet ja historia: esim. Mansikkaniemi matkailukohteena, evakkojen asuttamispaikkana, retkeilymajana, tapahtumapaikkana (Nuorisoseurojen maakuntajuhlat jne.), maatilana. Suomen sota Ylä-Savossa ja Iisalmessa, tarinoiden lähde, markkinointikäyttö. Juhani Aho teemaisten seurojen ja yhdistysten vaiheet esineet, ihmisten kuvat (osallistava keräys?).

• Pappilat maaseudun modernisoitumisen ja sivistyksen keskuksina; esim. puutarha- ja maatalous, keksintöjen leviäminen, terveys- ja talousopit, koskien perkaukset ja järvien kuivaukset. Tämän voisi yhdistää esim. puutarhalaatikoihin ja yleensä rakennuksen puutarhaympäristöön (lisätietoa perinnekasveista esim. QR-koodilla).

• Juhani Ahosta ja Mansikkaniemestä saisi aineksia monialaiseen museokirjaan.

• Museon aluetta ja rakennusperinnettä esittelevää yleisömateriaalia esim. nettiin. Sivusto joka perustuisi alueen karttaan jossa rakennuksia painamalla saisi lisätietoja paitsi kyseisestä talosta myös sen käyttötarkoituksista ja rakennusteknisistä ratkaisuista toimisi myös paikanpäällä esim. QR-teknologian avulla.

• Museon käyttökokoelma ennen kaikkea koululais- ja päiväkotiryhmille.

• Herännäisyys. Opastuskierros esim. Koljonvirran seurojen yhteydessä.

• Juhani Aho pasifistina, lapsuus Suomen sodan taistelupaikalla.

KEITELE: AHOLAN TALOMUSEO

• Museon kirja- ja lehtikokoelma. Luetteloituja niteitä on lähemmäs 300, lehtiäkin on satoja. Osan tiedot on jo viety webmuskettiin. Digitoinnin jatkaminen ja numeroimattomien kirjojen ja lehtien inventointi ja niiden harkinnanvarainen numerointi ja luettelointi.

• Museon asiakirja- ja valokuva-aineiston luettelointi ja asianmukainen, järjestelmällinen arkistointi.

• Aholan kylä ihmisten kokoontumispaikkana eri vuosikymmeninä; museon asiakkaiden kertomusten perusteella Ahola on ollut monenlaisten kokoontumisten ja tapahtumien näyttämönä jo ennen museoaikaa. Tästä voisi tehdä laajemman selvityksen ja miettiä Aholan roolia tästä näkökulmasta myös suhteessa muihin kylän taloihin ja rakennuksiin.

• Huttusten Ahola 130 vuotta (esim. näyttely, muistitiedon kerääminen). Huttusten suku on asunut Aholassa aina 1850-luvulta 1970-luvun loppuun asti. Erityisesti paikallismuseoissa tulisi korostua kontekstin merkitys ja ”Huttuset” on erittäin oleellinen konteksti Aholalle. Museon asiakkaita selvästi kiinnostaa keitä Aholassa on asunut, ja millaisia ihmisiä he ovat olleet. Tällainen tieto lisäisi museokokemuksen syvyyttä ja vaikutusta.

• Erämökit Keiteleellä ja lähiseuduilla. Sijainnin paikallistaminen ja tutkimus.

• Keiteleen ja lähiseutujen tärkeimmät kulkuväylät. Syyt kulkuväylien syntyyn, miten ne ovat kehittyneet ja onko niiden rooli muuttunut aikojen saatossa, ja jos niin miten.

• Talvi- ja jatkosodan vaikutukset Keiteleellä. Aholan esinekokoelmasta löytyy kunniamerkkejä ja sururistejä sotiin liittyen.

• Koulutoiminta Aholassa. Aholassa toimi Vuonamon kylän koulu 1920- ja 1930-luvuilla.

• Keiteleen folkloristinen perintö: paikallistarinat ja –sadut yms. ja niiden juuret ja merkitys.

• Näyttelytekninen selvitys: miten aittarakennuksesta saadaan toimiva, vaihtuvien näyttelyiden tila.

LAPINLAHTI: SUOMEN ASUTUSMUSEO

• Anni Mureen puutarha: Mureen aikaan talon takapihalla oli marjapensaita ja kukkia, mutta vuosikymmenten kuluessa puutarha on kuihtunut. Kukkia on myös siirretty muualle, joten alkuperäisiä Annin pioneja löytyy naapuritaloista. Annin puutarha tulisi perustaa uudelleen, tehdä suunnitelma ja toteuttaa se.

• Mureen sisarusten reseptit: Sisarusten vihkoissa ja keittokirjojen välissä on erilaisia ruoanlaitto-ohjeita, joista voisi koota reseptikirjasen. Se olisi hyvä myyntituote Asutusmuseon matkamuistovalikoimaan.

• Tutkimus Yrjö Mureen poliittisesta toiminnasta: Yrjö Mure oli tunnettu karjalaisten luottomies, joka oli mukana hoitamassa yhteisiä asioita 1940-luvulta 1970-luvun alkuun. Yrjön toimintaa voisi tutkia Asutusmuseon arkistosta kirjeistä ja vihkoista, joiden lisäksi tietoja tulisi etsiä muista arkistoista.

• Puimalakahvion, muiden yleisötilojen ja säilytystilojen puukalusteiden suunnitteleminen ja toteuttaminen: Esimerkiksi Puimalakahvio kaipaa uutta matkamuistojen myyntivitriiniä.

• Savupiippujen korjaaminen: Talon, navetan ja saunan savupiippujen yläosat ovat kuluneet saumoistaan sekä osa tiileistä on halkeillut. Korjattavana olisi kolme savupiippua.

• Navetan ikkunoiden ja karmien entisöinti: Navetan etupuolen ikkunat kaipaavat korjausta ja lahokohtien paikkaamista.

• Lapinlahden asutustilojen valokuvaaminen: Lapinlahden asutustilat on valokuvattu 1980 - 1990-luvun vaihteessa, joten nyt olisi sopiva aika uusia valokuvaaminen.

• Lapinlahden kirkonkylän sotienjälkeisten asutustonttien tutkimus: Nykydokumentoinnin keinoin voisi tehdä katsauksen kirkonkylän asutushistoriaan, johon vaikutti olennaisesti siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen asutustonteille. Niitä perustettiin mm. Väärnin pappilan pelloille.

• Luhin alueen asutustilojen tutkimus ja aiemman runsaan tutkimuksen yhteen nivominen (Waris, Jyrkilä jne.): Lapinlahti on ollut useassa siirtokarjalais- ja asutustilatutkimuksessa keskeisenä alueena.

• Suomen Asutusmuseon ja Lapinlahden asutustilojen verkkomateriaalien suunnitteleminen ja tuottaminen: Erilaisten sovellusten avulla verkkoon voisi rakentaa jatkuvasti saatavilla olevan seinättömän museon ja toisaalta eräänlaisia virtuaalisia polkuja Luhin, Lammakkeen tai kirkonkylän asutusalueille.

VIEREMÄ: KOTISEUTUMUSEO

• Museoalueen uudistaminen kokonaisuutena: esteettinen, historiallinen ja toiminnallinen ratkaisu.
• Museon välittömässä läheisyydessä sijaitsevien vanhojen koulurakennusten liittäminen museokäynnin yhdeksi kohteeksi.

• Esinevarastona toimivan koulurakennuksen remontoinnin loppuunsaattaminen ja täten esineiden säilymisen turvaaminen.

• Pärekattoisten rakennusten kattojen muuttaminen tummaksi peltikatoksi: runsaan havupuuston takia pärekattojen ennallistaminen ei järkevää vaan vanha puhdistettu katto säilytettävä peltikaton alla.

• Museokauppa harkittavaksi (sijoitettavaksi kunnanvirastolle tai nettiin).
• Laaja ulkomuseoalue ja autenttiset rakennukset: perinnerakentamista esittelevää materiaalia esille tai nettiin.

• Museon kokoelmien kaksoiskappaleet tutustuttaviksi koululais- ja päiväkotiryhmille.

Valmista tutkimusta

Esimerkkinä valmistuneesta tutkimuksesta voi mainita juuri julkaistun pro gradu-työn:

Hannu Heikkilä käsittelee tutkielmassaan salmilaisen Mureen evakkoperheen elämäntapaa uusilla asuinsijoilla Lapinlahden Alapitkällä vuosina 1944 - 1974. Työn pääotsikko - "Hänen ammattiloil ei juuri helpol piä elä" - on Anni Mureen lausahdus, jolla hän kuvasi veljeään Yrjöä pienviljelijänä. Asetelma koski yleisemminkin asutustilallisia, jotka raivasivat, rakensivat ja tekivät työtä alkeellisissa olosuhteissa. 1960-luvun kuluessa asutustilat kävivät kannattamattomiksi, joten kohdattavana oli uudenlaisia vaikeuksia. Pientalonpoikainen elämäntapa menetti merkityksensä, ja Mureenkin tila jäi kesäasunnoksi vuonna 1974.

Fyysisen ympäristön ja toimeentulon lisäksi Heikkilä tarkastelee tutkielmassaan siirtokarjalaisten sosiaalis-kulttuurista elinpiiriä. Evakkovuodet näyttäytyvät varsin ristiriitaisina, koska tutkielma perustuu yksityiseen kirjeenvaihtoon. Siellä käsiteltiin konflikteja, jotka unohdettiin, jotta yhteiselo savolaisten kanssa sujuisi. Toisaalta kyse on laajemmasta arkisen rauhaan palaamisen ilmiöstä, mikä ei koskenut vain siirtoväkeä. Olosuhteiden alkaessa vakiintua siirtoväki osallistui aktiivisesti yhteisten asioiden hoitamiseen. Heille oli tärkeää, että oman ryhmän edustajia oli mukana toiminnassa. Tutkielmaan voi tutustua JYX julkaisuarkistossa osoitteessa:  https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/47354 

Oppilaitosyhteistyön kehittäminen on museoiden tulevaisuutta

Kuten yllä kerrotusta otoksesta käy ilmi, löytyy Ylä-Savon paikallismuseosta monenlaista tutkittavaa ja kehitettävää. Aiheita voi mielellään ehdottaa myös itse. Harjoittelu-, opinnäytetyö- ja projektiaiheita löytyy runsaasti eri alojen opiskelijoille. Omaa projektia kannattaa ehdottaa kunkin museon toiminnasta vastaavalle henkilölle / organisaatolle.