”Ee tuo oo mikkään salakku, se on matkalaakku!” oikaisihe
eräskin herra yläsavolaisessa palvelutalossa, kun kerroin tuoneeni
taidetuokiolle ihmeteltäväksi Ylä-Savon muistelusalkun. Pahviaski onkin kuin
suoraan suomifilmistä ja olenpa joskus laulanut Kulkukauppias-lauluakin sen
kanssa osastolle saapuessani.
Mitään ei kuitenkaan myydä, ja kaiken lisäksi tämä komeus on
meidän kaikkien ilmaiseksi lainattavissa kaikista Ylä-Savon kirjastoverkon
toimipisteistä. Varaus kirjastokortilla, laina-aika kaksi viikkoa, ja käsissä
on oiva työkalu tueksi ikäihmisten kohtaamiseen. Muistelusalkusta saa sisällön ”ohjelmanumeroksi”
mennessä palvelutaloon tai kylään yksinäisen vanhuksen luo. Suosittelen!
Salkku nimittäin kätkee paitsi vanhuksille nuoruusvuosilta
tuttuja asioita, myös kutkuttavaa materiaalia meille nuoremmillekin. Huomio
kiinnittyy vaikkapa 1930-luvun Suomen kuvalehden baijerilaisiin pikkupoikiin.
Pitsinnypläyksestä on pitkä artikkeli, mutta Savossa se tuntuu vieraammalta,
harva emäntä on kuullutkaan. Tutumpaa käsityötekniikkaa edustavat salkusta
löytyvät käsityöt. Juttu rönsyilee kuin merkatun liinan kukkakuviot, joihin
malleja kuulemma vaihdeltiin vaikkapa naapurien kanssa. Matkalaukusta löytyy
käsiveska, siellä on söpö kangasnenäliina ja virsikirja, johon eräs rouva
ihastui niin suuresti, että puristi sitä ikiomanaan eikä olisi luopunut siitä
millään. Niin tutulta se tuntui. Muistisairaiden kohtaamisessa tärkeitä asioita
ovatkin tutut asiat ja aistielämykset, joita tämä salkku sisältää.
Vanhat lehdet tuoksuvat mm. aikansa
sokerinsyöntisuosituksilta, jotka tuntuvat nyt aika hurjilta. Mainoksilta,
jotka nuorempaa lukijaa ehkä hieman hauskuuttavat, mutta joiden pesupulverit
alkavat melkein tuoksua päiväsalissa. Tutkaillaan mielenkiinnolla merkkipäiviään
viettäviä Viipurin silmäätekeviä. Haistellaan ihan oikeita kahvipapuja, joiden
käytöstä ”tyttönen” saa yksityiskohtaisia neuvoja muistiin merkittäväksi
pieneen kirjaan, johon saa kuka tahansa muistella kahviin liittyviä asioita.
Naisilla on kokemusta seurakahvituksista, miehillä savottakahveista. Miten tärkeästä rituaalista onkaan kysymys.
Salkku on ollut mukana työssäni Hyvinvointia ja elinvoimaa ikäihmisille-hankkeen aluetaiteilijana Sonkajärvellä,
Iisalmessa, Varpaisjärvellä, Keiteleellä, Vieremällä ja Kiuruvedellä. Muistelusalkkua voi käyttää toki muidenkin
kuin ikäihmisten kanssa. Salkku ei ole kovin painava ja se on kätevä kantaa
mukana. Pitämäni taidetuokiot ovat kestäneet tunnista kahteen, riippuen
osallistujien jaksamisesta. Lyhyenkin muisteluhetken voi pitää, salkussa on
materiaalia moneksi kerraksi; musiikkia kuunneltavaksi, kaskuja luettavaksi.
Jokainen voi käyttää salkkua omalla tavallaan. Kahvimylly sinne ei
ymmärrettävästikään mahdu, mutta joistakin palvelutaloista sellainen jopa
löytyy. Lainaa salkku ja anna konkareiden kertoa, miten se nyt oikein menikään.
Leena Mulari
Aluetaiteilijapuh. 040-660 2114leena.mulari@vierema.fi
Hyvinvointia ja elinvoimaa ikäihmisille
Ylä-Savon aluetaiteilija-hanke
