Paikallismuseoilla työskentelee museoammatillista henkilökuntaa pääsääntöisesti kesäisin. Työskentelyajan lyhyys sekä töiden moninaisuus tuovat omat haasteensa työhön. Toisaalta työssä pääsee kehittämään ammattitaitoaan, käyttämään ideointikykyään sekä tekemään monenlaista työtä aina pihanhoidosta kokoelmanhoitoon. Paikallismuseo onkin oiva paikka museoalan opiskelijalle tai vastavalmistuneelle saada monipuolista työkokemusta museoalalta. Museonhoitajat ovat myös tärkeä apu kuntien kulttuuritoimen työntekijöille.
Seuraavaksi tutustumme Suomen Asutusmuseon museonhoitajan Hannu Heikkilän työhön. Suomen
Asutusmuseo toimii Lapinlahden Alapitkällä Mureen sisarusten asutustilalla, jossa he asuivat 1940-luvun loppupuolelta 1970-luvun alkuun saakka. Tila on toiminut museona vuodesta 2000 alkaen. Työn kautta Hannu löysi myös graduaiheensa, joka liittyy Muren perheeseen.
 |
| Suomen Asutumuseo |
Kerrotko
hieman itsestäsi ja taustoistasi?
Olen Hannu Heikkilä, historianopiskelija. Olen kotoisin
Alapitkältä Asutusmuseon järventakaisesta naapurista ja opiskelen Jyväskylän
yliopistossa.
Miten päädyit
työntekijäksi Asutusmuseoon?
Asutusmuseolla oli keväällä 2012 haettavana museonhoitajan
kesätyö. Hain paikkaa, ja minut valittiin. Sillä tiellä olen edelleen, eli nyt
on alkanut jo kolmas kesä museonhoitajana.
Mikä on
haastavinta museonhoitajan työssä?
Työtä museolla on loputtomasti, joten kesän aikana ei ehdi
tehdä niin paljoa kuin haluaisi. Aika on jaettava opastusten, kokoelmanhoidon,
ympäristönhoidon, kesätyöntekijöiden ohjaamisen ja muiden asioiden, kuten
siivoamisen sekä kauppa- ja pankkikäyntien, kesken. Myös museotoiminnan
kehittäminen ottaa oman aikansa, eli museonhoitajana osallistun
Asutusmuseosäätiön, Kuopion museon ja Ylä-Savon museoiden yhteiseen toimintaan.
Entä mikä
palkitsevinta?
Museovieraiden antama positiivinen palaute ja kertomukset
Mureen sisaruksista. Koska Asutusmuseo toimii Mureen sisarusten kodissa, jotkut
kävijät ovat tunteneet Yrjö Mureen. Kertomusten avulla on mahdollista kehittää
museo-opastusta. Myös yhteistyö Lapinlahden kunnan palkkaamien
kesätyöntekijöiden kanssa on sujunut hyvin. On mukava työskennellä innokkaiden
ja oma-aloitteisten nuorten kanssa.
Onko museolla
koskaan sattunut mitään yllättävää?
Toki. Mukavimpia yllätyksiä ovat olleet sellaiset tapaukset,
kun museolle on tullut vierailulle Mureen sisarusten sukulaisia tai entisiä
naapureita Karjalasta, Salmin Kirkkojoelta. Museon arkisto on myös valtava
aarre, eli sieltä löytyy mitä hienoimpia dokumentteja ja tarinoita.
Miksi
kannattaa vierailla Asutusmuseolla? Mikä on parasta Asutusmuseolla?
Suomen Asutusmuseo on ainut museoitu sotienjälkeinen
asutustila. Museolla voi tehdä aikamatkan 1940-luvulta 1970-luvulle.
Museoympäristö on ainutlaatuinen, sillä kaikki rakennukset ja museoesineet ovat
kuuluneet yhdelle perheelle. Museo sijaitsee kauniilla paikalla Alapitkänjärven
rannalla viitostien läheisyydessä, joten museolle on helppo tulla.
Mitkä ovat
tulevaisuuden suunnitelmasi?
Syksyllä aloitan opettajaharjoittelun Jyväskylän
normaalikoululla ja jatkan pro gradu -tutkielmani kirjoittamista. Siinä tutkin,
millaista elämää siirtokarjalaiset elivät sotienjälkeisessä Pohjois-Savossa.
Tutkimukseni päälähteenä on Asutusmuseon arkistosta löytyvä Mureen sisarusten
kirjekokoelma, josta hyödynnän noin 700 kirjettä.
Mitä nykyajan
ihmiset voisivat oppia Mureen sisarusten elämäntyylistä?
Vaikka elämä oli työntäyteistä, muistivat Mureet usein
sukulaisiaan ja ystäviään. Kirjeiden ja korttien ohella he vierailivat
toistensa luona. Mureet eivät ainakaan kirjeissään valita yksinäisyydestä, vaan
elämä oli yhteisöllistä. Samaa yhteisöllisyyttä toivoisi myös
paikallismuseoiden keskuuteen, mikä onkin jo hyvällä alulla.
Suomen Asutusmuseo on avoinna 15.6. - 15.8. ti-pe, su 10 - 18 ja la 10 - 16
 |
| Hannu Asutusmuseon portailla |
